Tarpeiden ja rajojen kohtaamisen haasteet luovat ystävyyssuhteisiin jännitteitä

Viime vuosina on tullut pohdittua paljon ystävyysuhteita, koska omat ystävyysuhteeni ovat olleet melkoisessa myllerryksessä viime vuosina. Muutokset ystävyyssuhteissani ovat olleet myös henkisesti hyvin raskaita. Merkittävin henkinen haasteeni, mikä vaikuttaa ihmissuhteisiini on miellyttäjäpersoonaan liittyvät ilmiöt. Viime vuosina olen pyrkinyt tietoisesti purkamaan mielyttäjäpersoonaan liittyviä käyttäytymismalleja, joka on ollut hyvin raskas ja pitkä prosessi.

Mielyttäjäpersoonani juuret juontuvat pahimpiin masennuskausiini, jolloin velloin itsetuhoisissa ajatuksissa. Silloin päätin, että en halua aiheuttaa surua läheisilleni ja haluan, että elämälläni olisi jokin suurempi merkitys. Siksi päätin silloin, että uhraan elämäni muiden auttamiseksi. Rankassa henkisessä tilassa tehty lupaus on osoittautunut äärimmäisen kivuliaaksi henkiseksi ajatusmalliksi, jota on ollut todella vaikea purkaa. Taustalla vaikuttaa myös lapsuudessani vuosia kestänyt koulukiusatuksi joutumisen aiheuttamat traumat. Olen myös tarkastellut erilaisten persoonallisuushäiriöiden kriteerejä, joiden avulla tunnistin estyneen persoonallisuushäiriön kuvauksen osuvan lähes täysin kokemuksiini sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä haasteistani. Estyneessä persoonallisuushäiriössä on tunnusomaista, että epäilee lähes jatkuvasti olevansa arvostelun kohteena ja epäilee olevansa kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin.

Olen tiedostamattomasti luonut maailmanparantamistyöni sekä ihmissuhteeni tuon lupauksen varaan, minkä takia ihmissuhteet ja maailmanparantamistyöni on levännyt hyvin epäterveeseen ja äärimmäiseen uhraukseen perustuvaan ajatusmalliin. Vuoden 2016 henkisen romahtamisen jälkeen aloin kuitenkin harjoittamaan henkistä itsetutkiskelua, jonka myötä olen alkanut tunnistamaan omia epäterveitä uskomus-, ajatus- ja käyttäytymismalleja. Epäterveitä uskomus-, ajatus- ja käyttäytymismalleja on löytynyt paljon, mutta niistä hankalimmaksi on ilmennyt miellyttäjäpersoona. Miellyttäjäpersoonaan liittyy myös vahva hylätyksi tulemisen pelko, joka aiheuttaa herkästi fyysisiä ja henkisiä oireita ihmissuhteisiin liittyvissä kohtaamisissa. Hylätyksi tulemisen pelko on sitä vahvempi mitä intiimimpi ihmissuhde on. Se on johtanut usein omien tarpeiden ohittamiseen ja toisen mieltymysten myötäilyyn. Fyysiset oireet ovat saattaneet olla kohtaamisissa kehojännitystä ja henkisinä oireina ärtymystä, jonka taustalla on usein pelko hylkäämisestä.

Hylätyksi tulemisen pelon takia ihmissuhteissa tapahtuvat muutokset saattavat joskus olla mulle hyvin raskaita. Ystävyyssuhteissa tapahtuvat muutokset ovat kuitenkin hyvin luonnollisia ja terveitäkin. Ihan samalla tavalla kuin itselle epäterveistä romanttisista suhteista kannattaa irtautua, niin myös epätasapainoisiin ystävyyssuhteisiin ei kannata jäädä roikkumaan. Osa vanhoista ystävyyssuhteista oli epätasapainoisia, koska ne perustuivat minun miellyttämisen haluun. Tästä syystä olin ottanut auttajan roolin eli olin toiselle suhteen osapuolelle henkinen tuki, joka oli mulle hyvin raskas rooli. Toinen syy, miksi ystävyyssuhteisiini on tullut muutoksia on erilaiset elämäntilanteet. Monet vanhoista ystävistäni ovat perheellisiä ja elää muutenkin yhteiskuntanormin mukaista elämää, ja koska oma elämäntyylini eroaa tästä, koen olevani hieman "outolintu" heidän seurassaan.

Olen huomannut olevani sosiaalisella janalla introvertti, joka minun kohdallani tarkoittaa sitä, että väsyn sosiaalisissa suhteissa herkästi varsinkin, jos en koe niitä tasapainoisiksi. Miellyttäjäpersoonan purkamiseen liittyy, että alan kùuntelemaan enemmän rajojani ja tarpeitani. Siksi olen joutunut karsimaan sosiaalisten suhteiden määrää melko rankasti. Se on taas johtanut siihen, että olen joutunut asettamaan tiukat toiveet ja rajat ihmissuhteilleni. Sen myötä taas on ollut entistä vaikeampi solmia uusia ihmissuhteita. Viime vuosina onkin tuntunut, että joudun valitsemaan yksinäisyyden tai epätasapainoisten ihmissuhteiden välillä ja olen valinnut yksinäisyyden. Tosiasiassa kyse on ollut enemmänkin ihmissuhteisiin liittyvästä muutosprosessista, joka on kestänyt kauemmin kuin olin odottanut. Tässä kohtaa tulee helposti syyllisyyden tunne siitä, etten osaisi muka arvostaa nykyisiä ystävyyksiä. Arvostan kyllä nykyisiä ja vanhoja ystävyyksiä ja saan niistä paljon tukea ja ne ovat minulle myös hyvin tärkeitä. Haluan kuitenkin olla myös rehellinen ja myötätuntoinen omille tarpeilleni ja myöntää, etteivät nykyiset ihmissuhteet täytä ihmissuhteisiin liittyviä tarpeitani.

Viime vuosina olen tutkinut paljon omia tarpeitani ja sen myötä ihmissuhdetoiveitani. Ihmissuhteisiin liittyviä tarpeitani ja perinteisiin ystävyysuhteisiin liittyviä oletuksia ja normeja tarkastelemalla olen huomannut, etteivät tarpeeni ja perinteisiin ystävyyssuhteisiin liitetyt oletukset ja normit kohtaa kovin hyvin. Suurimmat eroavaisuudet omien tarpeiden ja perinteisten ystävyyssyhteiden oletusten/normien kanssa liittyvät kaikenlaiseen henkiseen ja fyysiseen intiimiyteen. Olenkin alkanut kyseenalaistamaan yhteiskunnassa vallitsevia ystävyys- ja parisuhdenormeja. Olen pohtinut erilaisia ystävyyksiä ja ystävyyksiin liittyviä haasteita sekä ystävyyssuhteen ja romanttisen suhteen välisiä eroja. Huomaan, että minulla on sinkkuna hyvin erilaiset tarpeet kuin parisuhteessa ollessa. Vallitsevan yhteiskuntanormin mukaan ystävyydet pyritään pitämään hyvin tarkkarajaisina, jolloin niihin ei kuulu romanttiseen parisuhteeseen tyypilliset keskustelut tarpeista ja rajoista, fyysinen läheisyys tai rakkauden ja seksuaalisuuden osoitukset. Minulla onkin tilanne, että hyvin moni haluaisi minun kanssa platonisen ystävyyssuhteen, joka keskittyisi lähinnä henkisistä ja/tai yhteiskunnallisista aiheista keskustelemiseen. Minulla kuitenkin on jo tarpeeksi edellä mainitun kaltaisia platonisia ystävyyssuhteita ja varsinkaan keskustelukavereista minulla ei ole pulaa.

Minulla on ollut toive löytää fyysisesti ja henkisesti intiimejä ihmissuhteita, jostain/joistain voisi kehittyä seksuaalisromanttinen ystävyyssuhde ja jostain/joistain voisi kehittyä myös ajan kanssa parisuhdetyyppinen suhde. Eli olen avoin sekä mono- että polysuhteille, koska uskon pystyväni mukautumaan molempiin suhdetyyppiin kunhan vain löytyy oikeanlainen ihminen. Tiedostan hyvin suhdemuodon vaihtamiseen liittyvät haasteet, enkä tarkoita, että vaihtaisin suhdemuotoa kevyesti omien mieltymysten mukaan. Suhdeajatteluni ei ole kuitenkaan niin mustavalkoista, että sen voisi typistää mono- vs polyjakoiseen lähestymistapaan. Minulle on muutenkin jotenkin haastava ajatus, että pitäisi määritellä suhdetyyppi jo etukäteen ennen kuin olen edes tavannut toista enkä tiedä yhtään mitään toisen elämäntilanteesta, tarpeista ja rajoista. Olen huomannut, että joidenkin kanssa olisin valmis parisuhdetyyppiseen suhteeseen ja taas joidenkin kanssa seksuaalisromanttinen ystävyys tuntuisi luontevimmalta suhdemuodolta. Lähestymistapani ei kuitenkaan ole kovin hyvin toiminut, koska en ole saanut luotua yhtään seksuaalisromanttista suhdetta. Olen saanut kuitenkin luotua muutamia läheisiä platonisia ystävyyssuhteita.

Minulle ero ystävyyssuhteen ja parisuhteen välillä kulminoituu me henkiseen ajatteluun ja tulevaisuuden suunnitteluun eli nuo kaksi tekijää liitän vain parisuhdetyyppisiin suhteisiin. Me henkisellä ajattelulla tarkoitan sellaista suhdetta, jossa arjessa ja tulevaisuuden suunnitelmissa huomioidaan toinen eli jaetaan aidosti elämä toisen kanssa. Toivon jossain kohtaa päätyväni parisuhdetyyppiseen suhteeseen, mutta on tullut tehtyä sen verran itsetutkiskelua ja ollut useita pidempiä suhteita, että luulen tietäväni melko hyvin, millaisen ihmisen kanssa parisuhteen kaltainen suhde voisi toimia ja millaisen ihmisen kanssa parisuhdetyyppinen suhde ei luultavasti tule onnistumaan. Siksi parisuhdetyyppinen suhteeseen liittyvät kriteerit ovat melko tiukat. Eikä kriteerit ole tiukkoja sen takia, että etsisin jotain täydellistä ihmistä vaan sen takia, että pidän sitä vastuuttomana, jos luon parisuhteen sellaiseni ihmisen kanssa, jonka kanssa en usko pidemmän suhteen olevan mahdollinen.

Aikaisemmista suhteista oppineena olen huomannut, että tiukan monogaminen suhde on minulle hankala. Nimittäin tiukan monogamisessa suhteessa intiimit tarpeet kohdistuvat vain yhteen kumppaniin, koska minulla ei ole muita fyysisesti ja henkisesti intiimejä suhteita. Tiukan monogamisessa suhteessa syntyykin herkästi tilanne, jossa kumppaniin kohdistuu hyvin paljon erilaisia tarpeita. Silloin on usein tapahtunut liiallista kiinnittymistä kumppaniin. Enkä haluaisi taas kerran luoda yhtä parisuhdetta, johon joudun olosuhteiden pakosta liittämään kaikki tarpeiden täyttämättömyyden myötä tulleet toiveeni. Siksi minulle terveempi vaihtoehto voisi olla parisuhteen rinnalla oleva seksuaalisromanttinen ystävyyssuhde tai polyamorinen suhde, jossa on useampi romanttinen kumppani.

Seksuaalisista tarpeista olisi hyvä puhua avoimesti

Olen viime vuosina tutustunut enemmän polyamorisiin ihmisiin, jossa tietoisesti rikotaan edellä mainittuja normeja. Olen halunnut tietoisesti kyseenalaistaa monia ystävyyksiin liittyviä normeja. Viime vuosina ystävyyteni ovat muodostuneet vastakkaisen sukupuolen edustajiin ja usein olen tutustunut heihin ainakin aluksi osittain myös romanttisessa mielessä. Olen nimittäin halunnut, että seuraava romanttinen suhteeni alkaisi ystävyydestä, koska olen huomannut ystävyyden luovan terveen ja hyvän pohjan myös romanttiselle suhteelle. Sellaisissa ystävyyssuhteissa, missä on tai voi olla jonkinlaista seksuaalisromanttista jännitettä, on erityisen tärkeää, että pystytään keskustelemaan myös tarpeista ja rajoista. Avartuminen tarpeita ja rajoja käsittelevälle keskustelulle onkin ollut minulle hyvin hankala rohkeusharjoitus. Harjoitukseen liittyy hyvin sensitiivisiä asioita, joista on hankala puhua. Yksi erityisen hankala tarpeisiin ja rajoihin liittyvä aihepiiri on kaikki seksuaaliseen vetovoimaan ja haluihin liittyvä keskustelu, joka on myös mulle todella hankala ja arka aihe.

Olen huomannut, että kahden eri sukupuolta olevan bi/heteron välisessä ystävyyssuhteessa tulee helposti jännitteitä varsinkin, jos ei uskalleta avoimesti puhua myös romanttisista ja seksuaalisista tarpeista ja rajoista. Minun ystävyyssuhdemäärittelyssäni fyysinen läheisyys ja seksuaaliset aktiviteetit voisivat kuulua myös ystävyysuhteisiin, jos rajat ja toiveet kohtaavat ja löytyy molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa. Huomaan kuitenkin, että lähes kaikista seksuaalisista tarpeista ja fyysisestä läheisyydestä mainitsemisesta vedetään hyvin herkästi johtopäätös, että etsin vain seksisuhdetta. Vaikka olen mielestäni ilmaissut, etten etsi mitään pelkkää seksisuhdetta vaan suhteita, jossa muiden yhteisten aktiviteettien lisäksi voisi olla myös fyysistä läheisyyttä, joihin voisi kuulua tai olla kuulumatta seksuaalisia elementtejä. Deittisivustoja seuranneena huomaan, että moni mies hakee seksisuhdetta friends with benefits -suhteen varjolla eli ymmärrän hyvin, miksi monelle naiselle on syntynyt kuva siitä, että friends with benefits -suhteen tarkoittavan samaa kuin seksisuhde.

Minulle seksuaalisuus on aina ollut hyvin hankala aihe. Olen kokenut syyllisyyttä omasta seksuaalisuudestani ja sukupuolestani. Osittain se on tullut miesten aiheuttamasta seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä, joista on ollut paljon puhetta mediassa. Se on erittäin hyvä, että asioita tuodaan esille ja ongelman laajuus on todella hälyyttävä. Huomaan vain, että ongelmasta eivät kärsi vain naiskeholliset vaan mieskeholliset joutuvat myös ongelman sijaiskärsijöiksi. Nimittäin mieskehollisten aiheuttama seksuaalisen väkivallan uhka on saanut monet naiskeholliset hyvin varautuneeksi kaikenlaisista mahdollisista seksuaalisista uhkista. Olen myös huomannut, että monen naiskehollisen suhtautuminen minuun on hyvin erilaista riippuen siitä olenko parisuhteessa vai sinkkuna. En usko, että se johtuu kuitenkaan siitä, että minua pidetään uhkana vaan enemmän siitä, että monet haluavat välttää kiusallisia tilanteita, joita usein seksuaalisromanttisiin keskusteluihin liittyy.

Osittain syyllisyyteni seksuaalisuudestani ja sukupuolestani on tullut huonoista kokemuksista, jossa seksuaalisuuteni on ollut toiselle ongelma. Minulla on ollut muun muassa tilanteita, jossa minulle on sanottu, ettei minulla saa olla mitään seksuaalisia odotuksia. Minun psykologisen käsityksen mukaan odotuksiin en voi vaikuttaa, mutta oletuksiin voin vaikuttaa. Eli minulla saattaa olla alitajuntaisia odotuksia, joihin en voi vaikuttaa. Voin vaikuttaa kuitenkin siihen, miten annan kyseisten odotusten vaikuttaa käyttäytymiseeni. Havainnollistan tätä esimerkin kautta, jotta tämä tulee selvemmäksi. Eli jos minulla on vaikka seksiä jonkun kanssa tilanteessa, jossa toinen on tullut mun luo kylään. Tuossa tilanteessa saattaa syntyä alitajuntainen odotus siitä, että seuraavallakin kerralla saattaisi saman ihmisen vierailu johtaa seksiin. Sen ei kuitenkaan tarvitse synnyttää oletusta siitä, että samaisen ihmisen vieraillessa jokaisella kerralla olisi seksiä. Olen tehnyt tietoisen valinnan, että minulla ei olisi minkäänlaisia oletuksia siitä, mitä toisen kanssa voisi syntyä jollain tapaamiskerralla.

Minulla on myös ollut tilanteita, missä olen ilmaissut omia tarpeitani, jotka ovat liittyneet fyysiseen läheisyyteen ja suhdepreferensseihin. Minulla näistä hyvin erilaisia kokemuksia, joista kaikki eivät ole olleet positiivisia. Negatiiviset tilanteet ovat syntyneet silloin, kun olen kokenut minun tarpeitani kyseenalaistettavan ja joskus jopa moralisoitavan. Tilanteissa olen avoimesti kertonut suhdepreferensseistäni, joissa olen maininnut priorisoivani seksuaalisromanttisia suhteita. Tuossa tilanteessa on joskus tullut toiselta kommenttia, että hän on kokenut tuon painostavana, koska hän on kokenut häneltä ikään kuin odotettavan seksiä. Pidän tuollaista suhtautumista melko ongelmallisena, koska siinä tehdään oletuksia minun tarkoitusperistäni. Ymmärrän, että toisen suhtautuminen on mahdollisesti noussut hänen omista traumoista ja peloista. Olemme noissa tilanteissa saaneet keskusteltua molempien näkökulmista ja löytäneet usein ainakin jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Silti noista tilanteista on jäänyt sellainen tunne, ettei toinen oikein ole halunnut edes ymmärtää mun tarpeitani vaan on kyseenalaistanut niitä. Sitä kautta noista negatiivisista kokemuksista on jäänyt hieman pelkoa omien tarpeitteni ja suhdeprioriteettien ilmaisuun liittyen. Tiedän myös, että negatiiviset kokemukset jäävät mieleen paremmin kuin positiviiset, minkä takia en halua antaa muutaman negatiivisen kokemuksen vaikuttavan mun uskallukseen kertoa omista tarpeistani ja suhdepreferensseistäni.

Kokemusten kertomisessa ei kuitenkaan ole mitään väärää eli se, että kertoo kokevansa painostavaksi jonkun minun tarpeitteni ilmaisun, on ihan oikein toimittu. Sillä on vaan suuri merkitys, miten asiasta kertoo. Jos kertoo asiasta niin, että liittää siihen syyllistämistä tai moralisointia, niin koen sen hyvin painostavana. Edellä mainittujen kokemusten lisäksi minulla on myös kokemuksia, joissa minua on ensin rohkaistu olemaan seksuaalisesti aloitteellisempi ja myöhemmin on syntynyt tilanteita, joissa toinen onkin jonkun aktin jälkeen katunut suostumistaan ja sanonut aktista tulleen hänelle jälkeenpäin huono fiilis, samalla kuitenkin korostaen, etten minä ollut tehnyt mitään väärää. Edellä mainitut esimerkit eivät ole mikään syytös ketään kohtaan vaan enemmänkin osoitus ongelmallisista toimintatavoista.

Osittain edellä mainittujen kokemusten sekä yleisesti mieskehollisen luoman valta-asetelman pelon takia minulle yksi hankalimmista asioista on ollut vaikea luottaa toisen osapuolen pystyvän asettamaan itselleen rajat. Olenkin ottanut aivan liikaa vastuuta toisen rajojen määrittelemisestä, joka on johtanut liialliseen varovaisuuteen ja sitä kautta ihmissuhteissa ei ole ollut kaipaamaani intiimiyttä. Se on taas aiheuttanut paljon turhautumista ja osittain katkeroitumista.

Läheisissä ystävyyssuhteissa pitää pystyä keskustelemaan avoimesti myös tarpeista ja rajoista

Minulle ihmissuhteissa tärkeintä on, että niissä voidaan avoimesti keskustella rajoista ja toiveista, eikä nojauduta johonkin ulkopuoliseen normiin ja oleteta toisenkin näkevän norminmukaisen ihmissuhteen rajat samalla tavalla itse ne näkee. Ymmärrän, että parisuhdetyyppisessä mono- tai polysuhteessa elävälle saattaa olla raskasta ulottaa samanlaisia keskusteluja myös muihin ihmissuhteisiin, joita käy jo parisuhdetyyppisessä suhteessa. Voi olla myös päinvastaisia kokemuksia, jossa ihminen avartuu keskustelemaan myös läheisimpien ystävien kanssa samoista teemoista kuin kumppanin kanssa. Itse en koe tarvetta liittää syvällistä tarve/rajat keskustelua kaikkiin suhteisiin, mutta jos koen, että minulla on halu tutustua johonkin ihmiseen syvemmin ja suhteessa saattaa potentiaalisesti ilmetä romanttisseksuaalisia sävyjä, niin silloin koitan kerätä rohkeutta ottaa rajat/toiveet keskustelun esille.

Huomaan vaan, että rajat/toiveet- keskustelu on joskus äärimmäisen hankalaa ja pelottavaa varsinkin sellaisissa suhteissa, missä olen jo ehtinyt muodostaa jonkinlaisen hieman peruskaveruutta emotionaalisesti intiimimmän suhteen toisen kanssa. Läheisissä ystävyyssuhteissa on nimittäin on huomattavasti enemmän menetettävää, jos keskustelun myötä huomataankin, etteivät meidän toiveet ja rajat kohtaa. Sekään nyt ei ole maailman loppu, mutta se luultavasti johtaa ystävyyssuhteen etääntymiseen. Uuden ystävyyssuhteen kohdalla taas ei ole ehtinyt muodostua vahvaa emotionaalista yhteyttä toiseen, jolloin pystyn rohkeammin kertomaan omista tarpeista ja rajoista, koska suhteen mahdollinen katkeaminen tai etääntyminen ei ole minulle kovin merkityksellinen asia. Olen kuitenkin huomannut, että ilman avointa kommunikointia suhde ei voi pidemmän päälle toimia ainakaan kovin läheisenä. Siinä nimittäin tulee vastaan usein tilanteita, joissa en pysty tai uskalla kertoa avoimesti omista toiveistani ja ajaudun miellyttäjän rooliin. Näin ollen, vaihtoehtoina on joko käydä tuo minulle haastava toive/rajat- keskustelu tai antaa suhteen muuttua etäisemmäksi.

Nykyisissä perinteisissä parisuhdemalleissa ulotetaan aivan tolkuton määrä erilaisia tarpeiden tyydyttämistä ja muut ihmissuhteet rakennetaan usein ikäänkuin tukemaan vain olemassa olevaa parisuhdetta. Tuo malli ei ole millään tavalla kestävä ja se on johtanut ainakin itsellä monta kertaa siihen, että olen ollut parisuhteessa liian takertuva ja parisuhteen päättymisen jälkeen olen tipahtanut intiimiystyhjiöön, minkä johdosta suurin osa ihmissuhteisiin liittyvistä tarpeista ei tyydyty. Haluan kuitenkin vielä lopuksi korostaa, että vastuu tarpeiden tyydyttämisestä on yksin minulla. Siksi kenelläkään ei pidä olla velvollisuutta tyydyttää toisen tarpeita. Terveessä ihmissuhteessa molemmilla on aito halu ja tarve myös vastata toisen tarpeisiin. Ainoa tapa tietää toisen tarpeet ja rajat on keskustella niistä avoimesti, rakentavasti ja suoraan.

Toivonkin, että tämän blogijutun julkaisun myötä uskallan ehkä itsekin keskustella myös seksuaalisuuten liittyvistä aiheesta vapaammin ilman pelkoa siitä, että minut teilataan joksikin seksihulluksi. Toisaalta olen jo kyllästynyt nykyiseen identiteettiini, joka ainakin itselle näyttäytyy tarpeena näyttäytyä jonain kuuliaisena kirkkopoikana. Ehkäpä eettinen seksihullu voisi olla itselle sopivampi tai ainakin rennompi identiteetti. Täytyy kuitenkin tarkentaa, että seksi tai tarkemmin seksuaalisuuden vapaa ilmaisu ei ole mun ainoa tyydyttämätön tarve vaan kaipaan monenlaista henkistä ja fyysistä intiimiyttä.

Toivon ihmisiltä parempaa ymmärrystä ja myötätuntoa toisten ihmisten tarpeita kohtaan. Erilaisia tarpeita voi tunnistaa muun muassa suhdeanarkiaan liittyvän "Smorgasboard" kuvan kautta. Kaikkien kaikkia tarpeita ei tietenkään voi saada täytettyä, mutta on hyvä tunnistaa, mitkä tarpeet ovat sellaisia, mitkä vaikuttaa merkittävästi omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Olen huomannut, että tiettyjen ihmissuhdetarpeiden tyydyttämättömyys vaikuttaa merkittävästi omaan jaksamiseen ja elämäniloon. Siksi olen huomannut, että niiden täyttymiseksi täytyy tehdä muutoksia ihmissuhteisiini, koska henkisellä työstämisellä en vaan pysty mitenkään korvaamaan parisuhteen puuttumisen myötä syntynyttä intiimiystyhjiötä. Tiedän myös, etten ole kokemusteni kanssa yksin. On myös tutkittua tietoa siitä, kuinka yksin elävien miesten kuolleisuus on parisuhteessa eläviä miehiä korkeampi. Näiden tilastojen valossa, näen ongelman enemmän kulttuurisena kuin yksilöllisenä. Toivonkin, että kirjoitukseni herättää arvioimaan nykyisiä ystävyys- ja parisuhdemalleja hieman uudella tavalla. Olen tarkoituksella jättänyt tästä jutusta pois tarkemmat kuvaukset seksuaalisromanttisista tarpeista, koska kirjoitan siitä oman blogijutun.

Otsikkokuva: Rina-Li, Deviant Art, CC BY 3.0

Lisäluettavaa: 
Mirja Hämäläinen, Ystävyys, Kustannusyhtiö Kosmos, 2022.