Miten kohdata omat pelkonsa?

Olen aina ollut hyvin herkkä ja pelokas. Lapsena pelkäsin hirveästi sosiaalisia tilanteita. Viisivuotiaana minut laitettiin tarhaan, mutta en sopeutunut sinne ollenkaan. Olin tarhassa kaksi päivää ja itkin melkein koko ajan. Sen jälkeen minut laitettiin kirkonkerhoon, jossa viihdyin todella hyvin. Luultavasti syy tähän oli kirkonkerhon rauhallinen ilmapiiri.

Ensimmäisellä luokalla olin myös todella pelokas. Pelokkuuteni takia en uskaltanut hirveästi välitunneilla tutustua muihin lapsiin vaan seisoin lähes kaikki välitunnit yksin ulkona samassa paikassa. Ala-asteella minua kiusattiin aika paljon vammani takia, mikä johti vielä suurempaan toisten ihmisten kohtaamispelkoon.

Ylä-asteella kiusaaminen jatkui ja se kohdistui enemmän minun herkkyyteeni. Häpesin itseäni, koska itkin niin helposti ja siten näyttäydyin niin heikolta muiden silmissä.

Kiusaamisen myötä opin kätkemään herkkyyteni ja kovetin itseni, jotta en näyttäytyisi niin heikolta muiden silmissä. En kuitenkaan ikinä kohdannut kokemaani häpeää ja pelkojani vaan keinotekoisesti rupesin esittämään kovempaa kuin olin. Siitä alkoi loputtomien roolien "leikki", jonka tarkoituksena oli tulla hyväksytyksi muiden ihmisten ja yhteiskunnan silmin. Tämä johti henkiseen epävakauteen, joka ilmeni masennuksena ja itseinhona.

Tätä "roolileikkiä" kesti melkein kaksikymmentä vuotta, kunnes pari vuotta siihen tuli stoppi saatuani pahan burnoutin.Sen myötä vihdoin opin kohtaamaan häpeäni ja pelkoni sekä hyväksymään herkkyyteni, joiden myötä opin myös rakastamaan itseäni ehdottomasti. Häpeän ja pelkojeni kohtaaminen on kuitenkin pitkä prosessi, joka ei ole vieläkään valmis. Olen kuitenkin oppinut elämään häpeän ja pelkojeni kanssa, jonka myötä pystyn sopivassa määrin haastamaan itseäni. Itsensä haastaminen erilaisilla keinoilla on ollut paras keino pelkojeni ja häpeän voittamiseen. 

Yksi hyvä keino oli tanssiharrastuksen aloittaminen.  Olen hävennyt aina vammaani ja siitä aiheutuneita haasteita. Monilla minunkaltaisilla on hyvin heikko motoriikka ja hahmottamiskyky, jotka ovat olleet minulla myös haaste. Tanssiminen on motorisesti ja hahmottamiskyvyn kannalta todella haastavaa, minkä vuoksi se on ollut todella hyvää harjoitusta kohdata omat heikkoudet. Tanssissa on oppinut myös nauramaan itselleen, koska siellä jokainen välillä mokailee niin pahasti, ettei sitä voi muuta kuin nauraa. Paritanssi on myös hahmottamisen kannalta vielä haastavampaa kuin yksilötanssi. Paritanssi on myös ollut hyvää harjoitusta läheisyyspelkoon, josta olen myös kärsinyt lähes koko aikuisikäni.

Minulla on ollut myös muita kognitiivisia haasteita, joita olen hävennyt. Yksi näistä on ollut puhetyylini, joka on ollut välillä aika epäselvä. Viimeiset kaksi työprojektiani olivat todella hyvää harjoitusta oman puhetyylin harjoittamiseen, koska työhöni kuului hyvin paljon esiintymistä. Aloitin myös tekemään videoita englanniksi, jotka toimivat loistavana keinona itsetarkkailuun. Omien haasteiden kohtaamisen myötä opin artikuloimaan selkeämmin ja ymmärrettävämmin. Opin myös kohtaamaan esiintymispelkoni, jonka myötä opin hyväksymään pelkotilani ja toimimaan sen kanssa. Aikaisemmin myös häpesin omaa ääntäni, mutta nykyään olen tykästynyt jopa omaan ääneeni.

Vammani sekä vatsaongelmani takia olen pelännyt ulkomaille muuttamista, koska ajattelin etten selviäisi siellä. Viime vuoden lopulla sain kuitenkin tilaisuuden kohdata myös ulkomaille muuttamispelkoni, kun tyttöystäni sai työharjoittelupaikan Brasilian Curitibasta. Halusin ehdottomasti lähteä hänen mukaansa Brasiliaan, vaikka sinne lähtö pelotti todella paljon. Nyt olen asunut noin kaksi kuukautta Brasiliassa ja pelkoni ovat osoittautuneet turhiksi. Curitiba on aika eurooppalaistyylinen kaupunki, joten sopeutuminen on ollut hyvin helppoa. Minulla on tottakai tullut myös haasteita vammastani ja vatsaongelmistani johtuen, mutta niiden kohtaaminen on ollut todella tärkeä harjoitus. Haasteet eivät kuitenkaan ole olleet ylitsepääsemättömiä ja niiden myötä olen myös oppinut ottamaan vastaan apua muilta. Ilman tyttöystäväni tukea en ehkä olisi uskaltanut kohdata pelkojani ulkomaille muuttamisesta. 

Olen myös jonkin verran pelännyt omaa tulevaisuuttani. Siihen on liittynyt pelkoa yksin jäämisestä, merkityksellisyydettömyydestä sekä toimeentulosta. Parisuhdepakosta ja merkityksettömyydestä kerroin jo aikaisemmissa blogikirjoituksissani.

Pelko toimeentulosta ei ole ollut minulla hirveän vahvana, mutta se on kuitenkin ohjannut toimintaani melko paljon. Tähän yhtenä merkittävänä tekijänä on perhetaustani sekä yhteiskunnan ohjaus. Olen kasvanut suhteellisen varakkaassa perheessä, minkä vuoksi todellisista toimeentulo-ongelmista ei minulla ole kokemuksia. Vanhempani ovat kuitenkin olleet hyvin tarkkoja rahankäytön suhteen, minkä myötä olen oppinut elämään melko säästäväisesti. Vanhempien ja yhteiskunnan vaikutuksesta minullekin kuitenkin muodostui jonkinasteinen pelko tulevaisuuden toimeentulosta, joka ajoi minut hakeutumaan suhteellisen turvalliselta vaikuttavaan urapolkuun. Urakeskeinen polku kuitenkin tyssäsi loppuunpalamiseen, joka tosin johtui monesta muustakin tekijästä. Jokatapauksessa loppuunpalamisen myötä aloin todella miettiä, mitä haluan tehdä työkseni ja sen myötä päätin ruveta itsensätyöllistäjäksi.

Olen nyt ollut kaksi vuotta itsensätyöllistäjänä alku on ollut taloudellisesti todella haastava. Haasteista on kuitenkin selvitty ja olen pystynyt vähentämään rahallista kulutustani lähes puolella verrattuna normaalipalkkatyöhön. Sekään ei kuitenkaan ole ihan täysin riittänyt, koska tuloni tippui noin kolmasosaan normaalipalkkatyötasosta. Olen kuitenkin selvinnyt säästöjeni turvin, joka ei tosin ole pitkäaikainen ratkaisu. Uskon kuitenkin pystyväni sopeuttamaan kulutukseni tulojeni tasolle, koska nykyään ei tarvitse hakea kokemuksia kuluttamisesta vaan nauttii elämästä juuri sellaisena kuin se on.

Toivon tämän kirjoitukseni auttavan joitain vapautumaan omista peloistaan. Peloista vapautumisen ensimmäinen askel on niiden tunnistaminen. Pelkojen tunnistaminen onnistuu vain itsetutkiskelulla ja siihen jokaisen pitää löytää omat keinonsa. Itse olen harjoittanut useita erilaisia mielenhallintatekniikoita, joiden myötä olen oppinut tarkkailemaan omaa mieltäni. Näistä kirjoitan myöhemmissä bloggauksissa. Pelkojen tunnistamiseen jälkeen tulee pelot kohdata. Pelkojen kohtaamiseksi tulisi haastaa itseään menemään hieman epämukavuusalueelleen, jossa pystyy kohtamaan omat pelkonsa. Tässä kuitenkin on tärkeää, että tunnistaa terveet ja epäterveet pelot toisistaan. Ihmisillä on myös terveitä selvitymiseen liittyviä pelkoja, joita ei ole järkevää haastaa. Niiden haastaminen on taas egon aiheuttama uhmareaktio, joka johtaa kaikenlaiseen hulluun käytökseen, jossa vaarannetaan oma sekä muiden terveys ja äärimmäisissä tapauksissa myös henki. Epäterveiden pelkojen haastaminen taas johtaa vapaampaan elämään, jossa turhat pelot eivät rajoita elämääsi.