Millainen on normaali mies?

Olin viime vuonna yhdellä henkisen kasvun kurssilla, jonka aiheena oli millaista on olla mies. Kurssilla jaettiin kokemuksia, millaisena on kokenut yhteiskunnan asettaman miesmallin ja miten se on vaikuttanut omaan psyykkeeseen. 

Olen koko aikuisikäni pyrkinyt olemaan kaikin puolin yhteiskunnan silmissä normaali. Siinä yhteiskunnan asettama miesmalli on ollut yksi merkittävimmistä tekijöistä. Olin jo lapsena hyvin herkkä, minkä vuoksi itkin usein pienistäkin asioista. Herkkyyteni on ollut suurin haasteeni itseni hyväksymisessä. Erityisesti yläasteella häpesin herkkyyttäni, koska minua kiusattiin paljon juuri herkkyydestä johtuen. Kiusaajien hupia oli saada minut itkemään ja raivostumaan. Raivostuminen johti vielä pahempaan kiusaamiseen ja väkivaltaan, jolloin jouduin usein vain nielemään raivostumiseni. Tämä taas aiheutti minulle avuttomuuden tunnetta ja häpeää, jotka ovat olleet aikuisiällä suurimmat mörköni.

Pikkuhiljaa opin kätkemään herkkyyteni ja lopulta kovetin itseni, jotta pystyin olemaan muiden silmissä mahdollisimman normaali. Pitkään aikuisiälläkin vielä ajattelin, että oli hyvä joutua kiusatuksi, koska se kovetti minut olemaan vahvempi. Myöhemmin kuitenkin tajusin, ettei kovettumiseni ollut todellista vaan olin sisältä vielä sama herkkä poika.

Yhteiskunnan miesroolissa on monia sellaisia tekijöitä, joiden omaksuminen ei ole koskaan ollut minulle luonnollista. Mieskaveriporukassa puheet olivat aika ronskeja, ja niissä arvosteltiin naisten ulkonäköä - enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Silti se tuntui kiusalliselta kuunnella. Olin yhdessä vaiheessa myös naispuolisten kavereiden kanssa paljon bilettämässä ja siinä porukassa tunsin itseni vielä epämukavammaksi. Se johtui siitä, että siellä naispuoliset kaverit ihailivat heidän silmissään komeita miehiä ja se sai taas minut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Varsinkin nuorella iällä miesihanteena monella tytöllä tuntui olevan lihaksikas mies. Itse olen aina ollut hyvin hoikka, joka johtuu enimmäkseen heikosta ruuansulatuksestani. Sen vuoksi lihasmassan kasvattaminen ei ole minulta ikinä luonnistunut. Enkä ole ollut ikinä ollut hirveän innostunut lihasmassan kasvattamisesta.

Seksuaalisuus on ollut myös yksi suuri ahdistuksen aihe. Mieskaveripiireissä kyseltiin usein, koska kukin on viimeksi harrastanut seksiä. Se oli aina jonkinlainen merkkipylväs, jota kaikkien piti tavoitella. Itse olin todella ujo, minkä vuoksi teinivuosina en uskaltanut lähestyä tyttöjä. Kännääminen auttoi ujouden poistamiseen, mutta humalassakaan naisten iskeminen ei ollut minulle ikinä luonnollista. Siksi tunsin teininä valtavaa painetta siitä, ettei minulla ollut seksisuhteita tai tyttöystävää. Kummatkin olivat jonkinlaisia poikaporukoiden merkkipaaluja ja sillä oliko vakituinen tyttöystävä vai useita seksikumppaneita ei sinänsä ollut väliä, kunhan harrasti seksiä mahdollisimman usein.

Seksuaalisuuteni on muutenkin hyvin erilaista, koska vammastani johtuen minulla ei ole tuntoa peniksessäni. Saan erektion, mutta penetraatiokeskeinen seksi ei ole ollut minulle ikinä mitenkään hirveän nautinnollinen kokemus. Seksiin liittyy myös vahvoja sukupuolirooleja ja miehen rooli keskittyy hyvin paljon penetraatiokeskeiseen seksiin, jossa tavoitellaan aina orgasmia. Minulla herkimmät aistikohdat ovat jakautuneet tasaisemmin, minkä vuoksi penetraatiokeskeinen seksi ei ole ikinä ollut mitenkään erityisen mielekästä. Penetraatioon ja orgasmiin keskittyvää seksiä on usein värittänyt myös ehdollisuus ja suorittaminen, mikä on tuonut seksistä enemmän suoritteita kuin nautinnollisia kokemuksia. Seksiin ja seksualisuuteen liittyy myös vahvasti seksuaalisen energian hallinta, jota käsittelen myöhemmissä kirjoituksissani. 

Vuonna 2016 tapahtui todellinen muutos, jolloin kaikki kulissit romahtivat päälleni. Tuntui, etten enää pystynyt mitenkään pitämään yllä koko aikuisikääni värittänyttä roolileikkiä. Tuolloin en tietysti tiennyt, että olin elänyt koko aikuisikäni esittäen erilaisia rooleja, mutta tunsin, etten elänyt omaa elämääni vaan jonkun toisen elämää. Tämä johti lopulta 2016 totaalliseen burnouttiiin, jolloin koko maailmani romahti. Jos sitä haluisi kuvailla sanoilla, niin henkinen kuolema olisi varmasti aika lähellä totuutta. Tuolloin aloin tutkailemaan omaa psyykettäni, koska halusin parantua pystyäkseni auttamaan muita. Itsetutkiskelun myötä huomasin, kuinka paljon minulle oli kertynyt yhteiskunnasta erilaisia ajattelu- ja käytösmalleja. Opin tarkastelemaan kriittisesti omia ajattelu- ja käytösmallejani, minkä vuoksi pystyin erilaisten mielenhallintatekniikoiden avulla pääsemään irti yhteiskunnasta tulleista roolimalleista.

Itsetutkiskelu johti lopulta tietoisuuden heräämiseen, joka muutti lopullisesti ajattelumallini täysin uudenlaiseksi. Nykyisessä ajattelumallissani minulla ei ole enää minkäänlaisia roolimalleja: identiteettini ei ole kiinnittynyt oikeastaan mihinkään. Sukupuolen suhteen olen myös aika vapaa, minkä vuoksi en koe tarvetta määritellä itseäni mieheksi tai oikeastaan miksikään muuksikaan sukupuoleksi. Nykyistä identiteettiäni voisi parhaiten kuvastaa sanalla "ei kukaan". "Ei keneksikään" tuleminen on tuonut minulle todellisen vapauden, koska en pyri mahtumaan johonkin yhteiskunnan asettamiin luokkiin, vaan voin olla sellainen kuin olen. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni hyväksynyt ja rakastanut itseäni sellaisena kuin olen.

Tarinani sai vielä ihanamman muutoksen, kun tapasin sielunkumppanini. Hänen kanssaan pystyn olemaan juuri sellainen kuin olen, ja tiedän hänen rakastavan minua. Myös minä pystyn olemaan läsnä ja jakamaan hänelle kokemaani rakkautta. Meidän suhteemme kulmakiviä ovat ehdottomuus ja tavoitteettomuus. Ehdoton ja tavoitteeton rakkaus on aidointa rakkautta, jota olen ikinä kokenut. Tietoisuuden heräämisen jälkeen olemukseni on muutenkin muuttunut täysin erilaiseksi, minkä vuoksi pystyn olemaan aina lähes täysin läsnä. Pystyn myös tulkitsemaan kumppanini tunteita ja eleitä, ja meidän kummankin käytös automaattisesti muuttaa toisen käytöstä. Tämän vuoksi suhteessamme ei ole ehdollisuutta, jossa toisen käytöstä yritetään muokata itselle sopivaksi. Tämä näkyy kaikessa yhteiselämisessämme mukaan lukien seksin. Ensimmäistä kertaa eläessäni uskallan oikeasti olla aistillinen myös seksissä ilman häpeilyä. Kumppaniltani saama rakkaus ja hyväksyntä on ollut korvaamaton voimavara, jonka myötä olen alkanut uskomaan itseeni. Nyt uskallan jatkaa omalla elämänpolullani, jonka asetin tietoisuuden heräämisen yhteydessä.

Ps. Rakkaani kirjoittamissa runoissa on kuvannoillistettu universaalin rakkauden kokemusta hänen näkökulmastaan.  
https://queerandcyborg.blogspot.com/2018/09/bhakti-runoja-jumalaisesta-rakkaudesta.html

Tässä rakkaani kirjoittama blokiteksti seksistä. 
https://queerandcyborg.blogspot.com/2018/10/miksi-seksi-on-hyvaa-vain-jos-siina.html