Mikä on normaali parisuhde?

Koulukiusatuksi joutuminen muokkasi minun ajattelumallejani monella eri tavalla. Yksi merkittävin ajattelumalli oli, että halusin olla mahdollisimman normaali. Tämä syntyi varmasti havainnoistani, joista minulle syntyi käsitys ettei epänormaaliutta sallita. Tämä selittää hyvin paljon ajattelumallejani sekä käytöstäni. Minulle tuli pakkomielle näyttäytyä normaalina yhteiskunnan silmissä. Meidän yhteiskunnassa parisuhde on hyvin keskeinen tekijä ihmisten identiteetissä. Minulle tuli myös pakkomielle löytää itselleni kumppani. Tämä pahensi alkuvuosina masennustani ja johti myös epäterveisiin suhteisiin. Kaikissa parisuhteissa toistui sama kaava. Ensin oli ihastumisjakso, jonka jälkeen kumppani ilmoitti ettei halua enää jatkaa. Jokaisessa suhteessa kuitenkin onnistuin vakuuttamaan kumppania suhteen jatkamisesta, vaikka itsekin kyllä huomasin suhteen onnistumismahdollisuuksien olevan olemattomat.

Pisin suhde kesti kuusi vuotta. Suhde oli erittäin epävakaa ja riitelimme todella paljon. Kumppanillani oli psyykkisiä ongelmia, minkä vuoksi hän käyttäytyi väkivaltaisesti. Oma alkoholinkäyttöni pahensi ongelmia entisestään. Suhteen päättäminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska en olisi kestänyt eroamisesta syntyvää häpeää. Toinen merkittävä tekijä oli, että parisuhde antoi minulle merkitystä elämään. Olen koko aikuisiän etsinyt merkityksellisyyttä erilaisista asioista. Tämä myös juontaa juurensa koulukiusaamiskokemukseeni. Pisimmässä parisuhteessa merkityksellisyys tuli siitä, että yritin saada hänet parantumaan psyykkisistä ongelmistaan. Hänen parantumisensa oli minulle kaikki kaikessa. En välittänyt enää edes omasta terveydestäni. Lopulta kuitenkin minun oli pakko antaa periksi, koska eläminen alkoi käydä mahdottomaksi.

Viimeisimmässä parisuhde oli ensimmäinen terveellinen parisuhde. Siinä toistui kuitenkin sama kaava. En osannut olla oma itseni vaan yritin miellyttää kumppania jatkuvasti. Viimeisimmän parisuhteen päätyttyä maailma romahti. Se ei johtunut pelkästään parisuhteen kariutumisesta vaan se oli kaikkien elämänkokemusteni päätepiste. Se tuntui siltä, kun joku olisi sammuttanut valot päästäni. Elämälläni ei ollut enää mitään merkitystä. 

Onneksi olin harjoittanut erilaisia mielenhallintatekniikoita noin neljä vuotta, joten osasin erilaisia tekniikoita mielen parantamiseksi. Päätin silloin, että parannan oman mieleni, jotta voin auttaa muita. Siitä alkoi noin puolen vuoden jakso, jolloin aloin tutkailemaan omaa mieltäni. Kävin myös muutamia kertoja psykoterapiassa, josta sain myös hyvää pohdinta-apua mielentutkimuksilleni. Kävin läpi koko elämäni ja kirjasin ylös merkittävimmät elämäntapahtumat ja tutkin, miten ne olivat vaikuttaneet ajatusmalleihini ja käytökseeni. Lopulta sain puhdistettua mieleni kaikista negaatioista. Tämä johti elämäni ihmeellisimpään kokemukseen eli tietoisuuden heräämiseen. Tietoisuuden herääminen oli kokemus, jollaista ei voi sanoin kuvata. Jos pitäisi kuitenkin yrittää kuvata sitä sanoin, niin se olisi maanpäällinen taivas. Koin kaiken täysin uusin silmin ja kaikki oli vain ehdotonta rakkautta ja onnellisuutta. Tätä kesti noin kolme kuukautta.

Tietoisuuden heräämisen jälkeen ajattelumallini ovat muuttuneet täysin, koska olen puhdistanut mieleni kaikista ulkoa tulevista ajattelumalleista ja luonut oman ajattelumallin. Nyt noin vuosi heräämisen jälkeen en kuitenkaan ole enään samassa mielentilassa. Silti elämälläni on uusi suunta ja koen olevani ehdottoman onnellinen ja koen edelleen myös ehdotonta rakkautta, mutta en enään niin vahvasti kuin heti heräämisen jälkeen. Tietoisuuden heräämisen jälkeen suurin haaste on ollut sopeutua takaisin yhteiskuntaan, jossa ajattelumallini on täysin vieras suurimmalle osalle ihmisistä.

Käsitykseni parisuhteesta on myös kokenut aikamoisen muutoksen ja olen alkanut katsomaan kriittisesti perinteistä käsitystä normaalista parisuhteesta. Meidän parisuhdekäsitys nojaa vahvasti perhe käsitykseen, joka muodostuu miehen ja naisen kahdenkeskisestä avioliitosta ja lapsista. Usein myös ajatellaan, että rakkaus kuuluu vain parisuhteeseen. Olen huomannut, että en todellakaan ole ollut ainoa kenelle tuonkaltainen parisuhde on pakkomielle. On hyvin surullista lueskella sinkkupalstoja, missä useat valittavat kumppanin löytämisen vaikeutta ja rakkauden puutettaan.

Tietoisuuden heräämisen ehkä suurin oivallus oli oman sisäisen rakkauden löytäminen ja sitä kautta koko rakkauskäsityksen uudelleen muokkaaminen. Meille on jotenkin syötetty sellainen erikoinen ajattelumalli, että rakkaus on jotain jota toinen voi vain sinulle antaa. Parisuhteessa rakkaus on hyvin usein ehdollista eli toisen rakkauden ansaitseminen vaatii jotain tekoja. Näin ollen rakkauden ajatellaan olevan antamista ja vastaanottamista. Minulle rakkaus on enemmänkin jakamista ja vastaanottamista. Oma sisäinen rakkaus on ehdoton rakkaus, joka ei vaadi mitään tekoja. Se on myös oikeiden hoidettuna ehtymätön luonnonvara, joka ei kulu käytössä eikä se ole sidottu mihinkään ulkopuoliseen tekijään kuten kumppaniin. Rakkaus tuntuu tottakai voimakkaammalta, kun sitä voi jakaa toisen ihmisen kanssa. Jokainen tarvitsee myös läheisyyttä, joten oma sisäinen rakkaus ei korvaa läheisyyden tarvetta. Oman sisäisen rakkauden löytäminen ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa, eikä se löydy mitenkään tekemisen kautta pakottamalla. Jokainen intiimi ihmissuhde on kuitenkin erittäin hyvä oppimispolku oman rakkauden ja oman mielen tutkimisessa. Valitettavasti moni ei vain näe sitä omana henkisenä polkunaan vaan enemmänkin tarpeena muokata kumppani itselleen sopivaksi.

Tietoisuuden heräämisen jälkeen olen pohtinut paljon, millaista elämää haluan. Perinteinen parisuhde ei tunnu mielekkäältä ajatukselta. Eniten perinteisessä parisuhteessa tökkii ehdollisuus ja tavoitteellisuus sekä yksilökeskeisyys, joka nojaa vahvasti me ja muut ajatteluun. Nykyisessä ajattelumallissani keskeisinä ovat ehdottomuus, tavoitteettomuus ja yksilökeskeisyydestä luopuminen. Tottakai intiimissä ihmissuhteessa rakkaus on syvempää kuin muissa ihmissuhteissa, mutta silti se ei tarkoita rakkauden kytkemistä kahden ihmisen välille. Minulle kaikista tärkeintä nykyisin on seurata omaa sisäistä kompassiani eli intuition ääntä. Siksi haluan kaikkien suhteiden muodostuvan luonnollisesti ilman mitään pakottamista, minkä vuoksi en tee mitään etukäteispäätöksiä millaiseksi ihmissuhteiden haluan muodostuvan. Todellisuudessa minulla ei ole mitään odotuksia tai toiveita ihmissuhteissa vaan olen kiitollinen kaikista ihmissuhteista ja jos niistä jostain muodostuu intiimi ihmissuhde niin erittäin hienoa. Olen vain huomannut, että ihmissuhteiden luominen tuonkaltaisella ajattelulla on erittäin haastavaa.

Kävin muutaman kerran treffeillä tietoisuuteen heräämisen jälkeen ja huomasin, että treffeillä käynti ei ole enää minua varten. Treffit ovat aina enemmän tai vähemmän tavoitteellisia, minkä takia treffit olivat kiusallisia kokemuksia. Sain suorastaan vihamielistä palautetta ajattelumalleistani. Epäilen, että useat ajattelevat minun hakevan seksisuhdetta, kun en halua perinteistä parisuhdetta. Siitä ei kuitenkaan ole kyse vaan haluan vain asioiden menevän omalla painollaan. Ymmärrän, että naisilla tässä iässä on enemmän paineita parisuhteen muodostamisessa. Epäilen kuitenkin monella lapsihaaveidenkin olevan enemmänkin yhteiskunnan luoma ajattelumalli kuin oma tahto. Kyseenalaistan muutenkin pakon edessä solmitut suhteet, jossa kiireellä etsitään itselleen kumppani, jotta saadaan vain perhe perustettua. 

Omalla kohdallani olen ainakin luopunut perinteisestä perhehaaveesta. Minun elämässäni tulee aina olemaan ensimmäisenä maailmanparantaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Muu elämä rakentuu niiden ympärille. Tietysti en haluisi kulkea polkua yksin, mutta onneksi on paljon samankaltaisesti ajattelevia joiden kanssa voi jakaa saman intohimon. Ihmissuhteita onneksi pystyy luomaan monissa piireissä ilman tavoitteellisuutta. Läheisyyden kaipuuseen tanssi on erittäin hyvä lääke sekä hippipiireissa rakkauden jakaminen on vapaampaa kuin muissa piireissa. Suurin haaste on kuitenkin vielä oma mieli, koska olen edelleen hyvin arka luomaan uusia ihmissuhteita ja vastaanottamaan läheisyyttä.  Onneksi omia käytösmalleja pystyy muokkaamaan ja se on nykyään paljon helpompaa, kun tiedostaa omat haasteet.