Olen romanttisrakkaus-addikti
Katsoin elokuvan, missä päähenkilö kävi AA-kerhossa, jossa kaikki aina vuorollaan sanoivat nimensä ja myönsivät olevansa addikteja. Olen viimeiset neljä vuotta luullut eläneeni päihteetöntä elämää kunnes nyt huomaan, että on yksi päihde josta en ole vielä päässyt eroon. On aika myöntää addiktio, jota olen halunnut väistellä pidemmän aikaa. Nimeni on Timo ja olen romanttisrakkausaddikti.
Syy, miksi olen halunnut kieltää addiktion on, että olen pitänyt romanttista rakkautta altruistisen rakkauden esteenä. Toinen syy on henkinen egoismi, jossa haluan olla henkisellä polulla pidemmällä (vapautuneempi mielen kiinnikkeistä) kuin oikeasti olen. Edellisessä suhteessa kipuilin tämän ristiriidan kanssa, joka lopulta johti romanttisen rakkauden hiipumisen. Tätä tosin edesauttoi myös kumppanin välinpitämätön suhtautuminen romanttisen rakkauden ylläpitämiseen. Lopulta romanttinen rakkaus kuihtui ja sitä myötä myös intiimisuhteemme. Jälkeenpäin ajateltuna ideologiselle ajattelulleni tuli melko kova hinta, joka johti taas katkeroitumiseen. Olen kuitenkin alkanut tarkastelemaan asiaa tarkemmin ja huomannut, ettei meidän elämäntavat ja personaallisuudet olleet muutenkaan yhteensopivia. Se mitä häneltä ja suhteelta kaipasin oli minun unelmani ei jaettu unelma.
Suhde oli kuitenkin äärimmäisen opettavainen. Olen alkanut tarkastelemaan rakkautta hieman eri tavalla. Luin uudestaan henkisen opettajani Thich Nhat Hanhin kirjan Love, jossa Hanh esittelee buddhalaisen rakkausopin. Huomaan, että olin käsittänyt kirjan opit täysin väärin. Kirjassa esitellään neljä elementtiä todellisen rakkauden synnyttämiseen, joka on täysin mahdollista synnyttää myös romanttisessa suhteessa. Ensimmäinen elementti on kyky tehdä toinen onnelliseksi, toinen elementti on kyky vähentää toisen kärsimystä, kolmas on kyky tuottaa toiselle iloa ja neljäs on yhteenkuluvuus toiseen eli luoda syvä henkinen yhteys toiseen, jolloin kokemuksista tulee yhteisiä. Yhteenkuuluvuus (inclusiveness, Upeksha) on näistä kaikista hankalimmin ymmärrettävä, jota en täysin itsekään vielä ymmärrä. Joka tapauksessa kaikkiin näihin elementteihin kuuluu keskeisenä osana ymmärrys. Ilman ymmärrystä itsestä ja toisesta rakkaudesta tulee sokeaa. Lisäksi buddhalaisen rakkausopin tarkoitus on pikkuhiljaa avata sydäntä kokemaan samanlaista rakkautta kaikkia olentoja kohtaan.
Romanttinen rakkaus johtaa usein epäterveeseen kiinnittymiseen
Romanttisesta rakkaudesta tulee hyvin helposti sokeaa, koska romanttinen rakkaus on vahva aivokemiallinen voima. Evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala esittää YLE:n haastattelussa on mielenkiintoisia näkökulmia romanttisesta rakkaudesta: "Ihastuminen eli romanttinen rakkaus on siis aivokemiaa. Vaikka ihmiset tuntevat sen mitä voimakkaimmin, Rantalan mukaan se ei kuitenkaan ole tunne vaan pikemminkin vietti, joka saa yksilön kohdistamaan kaiken tarmonsa yhteen ihmiseen. Tämä taas kasvattaa todennäköisyyttä parisuhteen syntymiselle."
Olen kuitenkin hieman epäileväinen Rantalan näkemyksen suhteen siinä, että romanttinen rakkaus kohdistuisi vain yhteen ihmiseen. Ainakin omalla kohdalla ihastuminen (huom. en tarkoita tässä seksuaalista vetovoimaa, joka on eri asia kuin ihastuminen) on kohdistunut useisiin ihmisiin. Tosin jos asiaa tarkastelee sekunnin tarkkuudella, niin tuo saattaa pitää paikkansa. Kukaan ei varmasti pysty tuntemaan samalla sekunnilla ihastumista useampaa ihmistä kohtaan. Edellisen suhteen päätyttyä huomasin, kuinka psyykkeeni alkoi hamuta uutta kumppania. Huomasin olevani yhdessä vaiheessa ihastunut samanaikaisesti kahdeksaan naispuoliseen ystävääni. Seuraukset olisivat voineet olla hyvin kiusallisia, jos en olisi harjoittanut itsetutkiskelua. Sen avulla pystyn tarkkailemaan mieltäni (mielenmuodostumia) ilman, että annan niiden vaikuttaa käyttäytymiseeni. Ihastuminen on äärimmäisen hyvä energianlähde ja sainkin ihastumisista paljon energiaa vaikka ihastumiset olivat vain kuvitteellisia. Pikkuhiljaa kuitenkin ihastumiset alkoivat vähentyä ja tilalle alkoi tulemaan katkeroituminen ja ärtymys. Tuo kuulostaa myös hyvin addiktioihin sopivalta reaktiolta, jossa alan hamuamaan ihastumiseen liittyviä aivokemiallisia tiloja. Myös energiatasoni ovat alkaneet hiipua ja olen huomannut sen vaikuttavan erityisesti elinvoimaisuuteen. Rakkaus ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut. Tunnen edelleen vahvaa rakkaudellisuutta itseä ja muita kohtaan. Samoin elämänilo on edelleen läsnä, vaikka ajoittain se vuorottelee romanttisen rakkauden menettämisen aiheuttaman surun kanssa.
Ihastumiseen liittyvä aivokemiallinen selitys selittää varmasti myös sen, miksi romanttinen rakkaus johtaa usein myös epäterveeseen kiintymyssuhteeseen, joka on ollut minulle erityinen haaste. Olen lähes jokaisessa suhteessa kiintynyt toiseen lähes tukahduttavalla tavalla. Edellisessä suhteessa onnistuin työstämään tuota haastetta melko hyvin, mutta edelleen koen sen olevan äärimmäisen vaikeasti hillittävissä oleva asia varsinkin monogamisissa suhteissa. Romanttisen suhteen yksi vaikein asia onkin luoda sellainen suhde, jossa on sitoutumus ilman kiinnittymistä. Kiinnittyminen johtuu usein siitä, että tarpeiden toteuttaminen kohdistuu vain yhdelle kumppanille. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi olen kallistunut polyamorian suuntaan. Polyamorisessa suhteessa tarpeet jaetaan useamman ihmisen kesken, joten en ole yksin vastuussa kumppanin kaikkien tarpeiden täyttämisessä, eikä kumppani ole yksin vastuussa minun tarpeiden täyttymisestä.
Romanttisen suhteen päättymisen aiheuttaman aivokemiallisen krapulan lisäksi tilannetta pahentaa myös intiimiyden menettäminen. Vallitsevassa kulttuurissa intiimiys kuten rakkauden osoittaminen on usein varattu vain romanttiseen suhteeseen. Tämä näyttäisi olevan yleistä myös polysuhteissa. Erityisesti fyysinen intiimiys (kuten hellyyden osoittaminen yms.) on sellainen, joka ei ole kovin yleistä ystävyyssuhteissa. Tässä keskeisenä tekijänä on myös yksilökulttuuri, jossa elämä jaetaan yleensä vain kumppanin tai kumppaneiden kanssa ja jäljelle jäävä aika sirotellaan lukuisiin ystävyyssuhteisiin. Vallitsevassa kulttuurissa sosiaalisten suhteiden määrästä on tullut itseisarvo, joka johtaa väistämättä ystävyyssuhteiden pinnallistumiseen, koska aikaa ja jaksamista ei riitä loputtomasti.
Näitä asioita haluan jatkossa tutkia enemmän ja kyseenalaistaa nykyisiä ihmissuhdemalleja sekä luoda erilaisia ihmissuhteita, jotta tarpeiden täyttymiset voisivat toteutua myös ei romanttisissa suhteissa. Romanttisen suhteen päättymiseen liittyy hyvin paljon yhteiskunnallisia ongelmia kuten väkivaltaa, minkä takia haluan omalla toiminnalla pyrkiä luomaan terveempiä ihmissuhdemalleja. Toisaalta ongelmaan liittyy myös ihmisten heikot itsereflektiotaidot, minkä vuoksi romanttisen suhteen päättymisestä aiheutuvat henkiset haasteet johtavat epätoivoisiin tekoihin. Siksi myös ihmisten itsereflektiotaitojen kehittäminen on keskeinen tekijä yhteiskunnallisten ongelmien kuten väkivallan vähentämisessä. Romanttisen suhteen päättymiseen liittyy vahvasti myös identiteettikysymys. Sinkku saatetaan vieläkin nähdä lähes yhtä hyljeksittynä identiteettinä kuin työtön. En tässä jutussa lähde kuitenkaan avaamaan identiteettikysymystä tämän enempää, koska se vaatii ihan oman tarkastelunsa.
Haluan oppia yhdistämään intiimit ihmissuhteet ja altruismin
Toinen asia, mikä on evoluutiobiologien näkökulmissa on ongelmallinen on ihmiskuva. Biologeilla on yleisesti ihmiskäsitys, jossa ihmisen psyyke on jonkinlainen automaattinen tila, johon ei itse pysty mitenkään vaikuttamaan. Nyt on kuitenkin tullut useita tutkimuksia, missä on todistettu erilaisten meditaatiotekniikoiden kyvyn muokata myös ihmisten psyykettä sekä sitä myötä myös käyttäytymistä. Siksi haluaisinkin rohkaista ihmisiä kysymään itseltään "millainen minä haluan olla?" sen sijaan, että etsisi vastauksia kysymykseen "kuka minä olen?".
Itse haluan olla altruistinen eli tuntea aitoa myötätuntoa kaikkia nykyisiä ja tulevia kanssaeläjiä kohtaan sekä tehdä myös parhaani nykyisten ja tulevien kanssaeläjien kärsimyksen vähentämiseksi. Romanttinen rakkaus ei välttämättä ole tuon esteenä, mutta se voi olla hankalaa, jos suhteen osapuolilla ei ole samanlainen päämäärä. Altruismi on myös äärimmäisen hankala ajatusmalli, jos ei samanaikaisesti kehitä myötätuntotaitoja. Huomaan, että minulla on altruismiin liittynyt vahva empatia, joka johtaa hyvin helposti uupumiseen. Empatiassa samaistun kärsiviin olentoihin, joten otan heidän kärsimyksen itseeni.
Buddhalaisuuden oppeihin perustuvassa myötätunnossa (karuna) samaistutaan kyllä toisen kärsimykseen, mutta samanaikaisesti pidetään kiinni omasta elämänilosta ja luodaan ymmärrys toisen kärsimyksestä. Olen muutenkin ottanut aivan liian suurta roolia toisten kärsimyksen vähentämisessä. Todellisuudessa henkistä kärsimystä ei keneltäkään voi poistaa vaan jokaisen on itse opittava elämään henkisen kärsimyksensä kanssa. Ainoa mitä voin tehdä on tukea ja kannustaa muita oman henkisen kärsimyksen kohtaamiseen. Tätä pystyn tekemään parhaiten luomalla uudenlaisia elämäntapoja, joihin kuuluu vahvasti myös henkisten kykyjen kehittäminen.
Toiveenani on luoda erilaisia ihmisssuhteita, missä voisin toteuttaa sekä todellisen rakkauden synnyttämistä että buddhalaisuuteen perustuvaa myötätuntoa, johon kuuluu myös toisten kärsimyksen vähentämiseen tähtäävä toiminta. Haasteena tosin on pitää romanttisen rakkauden addiktion aiheuttamien tunneryöppyjen aiheuttama sokeus, jonka myötä saatan rakkaushuuman sokaisemana luistaa omista kumppani- ja suhdepreferensseistäni.