Ihmissuhteessa ihmiset ovat tärkeämpiä kuin suhde
Polyamoria eli monisuhteisuus on usein tunteita herättävä aihe. Ensimmäinen asia, mikä polyamoriasta keskusteltaessa monogamisen kanssa nousee usein ensimmäisenä aiheeksi on seksi. Se on sinänsä hieman erikoista, koska monogamisten kesken keskusteltaessa seksi nousee hyvin harvoin puheenaiheeksi. Täytyy myöntää, että itselläkin oli ennakkoluuloja polyamoriaa kohtaan, jotka kokivat onneksi melkoisen mylläyksen luettuani Franklin Veauxin ja Eve Ricketin kirjoittaman Kahta Kauniimmin-opas eettisen polyamoriaan. Kirjaa voin suositella kaikille, ketkä haluavat kehittää intiimien ihmissuhteiden taitojaan. Kirjassa kumottiin myös useita polyamoriaan liittyviä myyttejä, joista seksihurjastelu on yksi. Pelkästään seksistä kiinnostuneille on oma terminsä eli swingeri.
Kirjan tärkein oppi oli lause "ihmissuhteissa ihmiset ovat tärkeämpiä kuin suhde". Tuota neuvoa, jos olisin noudattanut aikaisemmissa suhteissa, niin olisin säästynyt monilta traumoilta. Syy, miksi olen halunnut pitää kiinni pakonomaisesti epäterveistäkin suhteista, on suhteiden päättymiseen liittyvä häpeä. Häpeä taas nousee normatiivisesta parisuhdemallista, jossa suhteen pituus on onnistuneen suhteen merkkipaalu. Itse kuitenkin pitäisin tärkeämpänä henkisiä oppeja ja sitä kautta itsensä kehittämistä ja suhteessa olevien henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jokainen intiimi ihmissuhde on ennenkaikkea ollut matka itseeni ja olenkin oppinut valtavasti intiimeistä ihmissuhteista. Silti osa suhteista olisi pitänyt uskaltaa pistää poikki silloin, kun huomaa, ettei suhde ei ole hyväksi itselle ja/tai toiselle.
Polyamoriassa kiehtoo eniten normatiivisen parisuhdemallin rikkominen, koska olen huomannut, ettei normaali parisuhdemalli sovi elämääni. Normaalilla parisuhdemallilla tarkoitan monogamista liukuporrasta, jossa kahden ihmisen rakastuttua toisiinsa ja muodostettua seurustelusuhteen he tulevat väistämättä ennen pitkää muuttamaan yhteen, yhdistämään taloutensa, menemään naimisiin, asettumaan aloilleen, hankkimaan lapsia jne. Oman elämänsuuntani ja elämänkatsomukseni kannalta monogamisen liukuportaan lisäksi tai ehkä jopa vielä suurempi ongelma on valtavirtainen rakkauskäsitys. Kahta kauniimmin -kirjassa ei valitettavasti hirveästi pohdittu rakkauden erilaisia määritelmiä, joka oli ehkä kirjan suurin puute.
Elämänsuuntana rakkausanarkismi
Itseä eniten kiehtoo rakkausanarkismi, jossa rikotaan vallitsevia rakkauden rajoja ja käsitteitä. Polyamoriset suhteet saattavat kuitenkin rakkauden osalta olla lähes yhtä suljettuja kuin monogamiset suhteet. Siksi polyamoria tai monogamia ei kummatkaan sinänsä ole oikeita termejä kuvastamaan tällä hetkellä kiehtovinta intiimien ihmissuhteiden mallia. Jokainen intiimi ihmissuhde on kuitenkin omanlaisensa, minkä takia en halua hirttäytyä minkänlaiseen intiimin ihmissuhteen ideaaliin. On myös hyvä huomioida, että ihminen on jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti muuttuva olio. Siksi minkäänlaisen kiinteän mallin käyttäminen ihmissuhteissa ei välttämättä ole kovin järkevää. Haluankin määritellä jokaisessa suhteessa rajat tapauskohtaisesti. Tuonkaltaista ajattelua kutsutaan ihmissuhdeanarkismiksi.
Elämänkatsomukseni on muutenkin oikeastaan rakkausanarkistinen, koska rakkaus ulotetaan kaikkiin eläviin olentoihin. Tosin buddhalaiseen rakkauskäsitykseen ei oikeastaan sisälly edes romanttista rakkautta vaan se koostuu neljästä rakkauden ulottuvuudesta eli rakastavasta ystävällisyydestä (halu tehdä toinen onnelliseksi), myötätunnosta (halu vähentää toisen kärsimystä), myötäilosta (halu tuottaa toiselle iloa), yhteenkuuluvuudesta (halu jakaa elämän murheet ja ilot). Olenkin halunnut laajentaa omaa rakkauskokemuksiani buddhalaisen rakkausoppien suuntaan, minkä takia olen tietoisesti tehnyt harjoitteita mieleni avaamiseksi uudenlaisten rakkauskokemusten mahdollistamiseksi.
Kaikki kokemukset pitäisi olla sallittuja
Olen huomannut, että mieleni avaamisen myötä myös ihastumiskokemukseni ovat muuttuneet huomattavasti värikkäämmiksi. Aikaisemmin ihastumiskokemus oli vahvasti vain romanttista ja seksuaalista, mutta nykyään ihastumisissa on romanttisuuden ja seksuaalisuuden ohella tullut myös rakastavaa ystävällisyyttä, myötäiloa sekä myötatuntoa.
Oman rakkaus- ja ihmissuhdemallin sovittaminen vanhoihin ja uusiin ihmissuhteisiin ei kuitenkaan ole käynyt ihan kivuttomasti. Monilla on niin vahvat rajat siitä, ketä on soveliasta rakastaa milläkin tavalla. Kokemuksellisuuden tuomitseminen on kuitenkin omiaan tuottamaan ihmissuhderiitoja. Kokemuksia kun ei voi ohjata. En voi päättää, keneen satun ihastumaan tai keneen satun tuntemaan seksuaalista vetovoimaa. Voin tietysti kieltää omat tunteeni, mutta voin kokemuksestani sanoa, että se johtaa hyvin äkkiä katkeroitumiseen ja vihaan.
Ihastumisesta ei tarvitse kuitenkaan tehdä mitään ongelmaa. Voin nimittäin itse päättää sen, mihin kokemus johtaa. Minun kohdalla se ei johda yleensä yhtään mihinkään. Olenkin oppinut nauttimaan ihastumisesta ja seksuaalisesta vetovoimasta ilman, että tunne tarvetta ilmaista kokemuksellisuuttani millään tavalla. Siksi en näe siinä mitään väärää, jos tunnen ihastusta ja/tai seksuaalista vetovoimaa suljetussa suhteessa olevaa ystävääni kohtaan. Ihastuminen myös mainio energianlähde, joka minulle äärimmäisen tärkeää, koska energiatasoni eivät yleensä ole kovin korkeat.
Olen myös ensimmäistä kertaa kokenut polyamorista ihastumista. Tässä tapauksessa tunsin ihastumista ensisijassa ystävääni kohtaan, mutta myös hänen kumppaniaan kohtaan. Ihastuminen tosin oli hieman eri sävyistä johtuen varmasti siitä, etten koe seksuaalista vetovoimaa miehiä kohtaan. Polyamorisuuden myötä ihastuminen ei muutenkaan ollut enää monogamista, jossa haaveilisin saavani ihastuksen kohteen itselleni. Tässä tapauksessa tunsin vilpönta halua tehdä parhaani heidän suhteensa tukemiseksi. Tämä kokemus kuitenkin oli hyvin opettavainen, koska sen myötä huomasin, kuinka tärkeää minulle polyamorisessa suhteessa olisi ystävystyä myös kumppanin kumppaniin. Kokemus oli siis eraanlainen polyamorinen simulaatio, vaikka reaalimaailmassa ei tapahtunut oikeastaan yhtään mitään muuta kuin tutustuin uuteen ystävään ja hänen kumppaniinsa.
Tiedostan myös hyvin, että polyamorisissa suhteissa tulee vastaan moninkertaisesti haastavia tunteita kuten mustasukkaisuutta. Uskon kuitenkin, että olen tällä hetkellä valmis kohtaamaan mustasukkaisuutta ja työstämään siitä myötätuntoa ja rakkautta. Edellä mainittu polyamorinen simulaatio varmasti helpottaa tässä, koska olen edes vähän käsitellyt asiaa jo etukäteen.
Omien tarpeiden tyydyttämisessä pitää huomioida myös vastuullisuus ja eettisyys
Monilla on myös erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko tällaisissa tilanteissa kertoa toiselle tunteistaan. Itse en näe, että sen kanssa pitäisi ainakaan kiirehtiä. Nimittäin haluan ensin luoda luottamuksellisen ilmapiirin, jossa pystyn luottamaan, että toinen osaa nähdä asian myös minun näkökulmastani eikä vain omasta näkökulmastaan. Joillekin saattaa nousta pelkoja, että haluan jotenkin rikkoa hänen suhteensa tai ehdotella seksiä. Pelko on sinänsä ihan aiheellinen, koska vallitsevassa kulttuurissa ihmisia oikeastaan rohkaistaan toteuttamaan halujaan. Oma suhtautuminen haluihin on kuitenkin täysin erilainen. Henkisen harjoitukseni yksi keskeinen tavoite on, että pystyn kontrolloimaan käytöstäni kaikissa tilanteissa. Silloin teen aina tietoisen päätöksen seuraanko jotain halua vai en.
Halujen seuraamattomuus ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö sallisi itselleni nautintoa. Henkisen harjoittamisen myötä pystyn kuitenkin tuntemaan nautintoa hyvin pienistä ja arkisista asioista. Yhtenä käytännön esimerkkinä voin kertoa kokemuksen, jonka koin ystäväni kanssa. Olimme ystäväni kanssa metsässä kävelemässä. Tunsin jonkin verran ihastumista ja seksuaalista vetovoimaa ystävääni kohtaan. Kävellessämme metsässä alkoi yhtäkkiä satamaan todella rankasti. Meillä ei ollut mukana kuin yksi sateenvarjo, joten me kuljimme lähekkäin sateenvarjon alla koko matkan kotiini. Tuo kokemus tuntui minulle hyvin romanttiselta ja toi voimakkaan hyvänolontunteen. Enkä kokenut, että kokemuksesta olisi pitänyt tehdä mitään numeroa vaan nautin vain hyvänolontunteesta.
Haluja tärkeämpää on tunnistaa omat tarpeet. Yksi minulle tällä hetkellä haasteelisin tarve on läheisyys, joka on koronan myötä tullut vielä haastavammaksi. Olenkin alkanut prioirisoimaan sellaisia ihmissuhteita, missä on myös läheisyyttä ja pyritään rikkomaan totuttuja rakastamisen tapoja. Omien tarpeinen ilmaiseminen tosin on minulle edelleen hyvin haasteellista ja siinä haluan kehittyä rohkeammaksi. Erityisen haastava ja häpeää aiheuttava tarve ovat seksuaalinen tarve.
Haluan olla kuitenkin tarpeiden toteuttamisen suhteen äärimmäisen vastuullinen, koska omien tarpeidenkin ilmaiseminen voi olla toiselle ahdistavaa. Siksi haluan ensin luoda toiseen luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jotta pystyn luottamaan, ettei toinen tee mitään vain miellyttääkseni minua. Luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin luomisessa tärkeintä on henkinen läsnäolo. Henkinen läsnäolo vaatii taas rauhallista mieltä. Siksi olenkin huomannut, että tärkein keino kaikkien ihmissuhteiden parantamiseen on oman henkisten kykyjen parantaminen. Se on yksi merkittävin syy siihen, miksi teen henkisiä harjoitteita päivittäin.
On myös tärkeää olla itselleen armollinen ja sallia itselleen myös virheiden tekemisen. Tärkeintä on, että oppii omista virheistään ja sitä kautta muuttaa omaa käyttäytymistään. Seksuaalisuuden suhteen olen kuitenkin mielummin liian varovainen kuin ottaisin riskin, joka saattaisi johtaa toisen kärsimykseen. Tärkeää on myös avoin kommunikointi, mutta se ei ole aina niin helppoa varsinkaan seksuaalisissa asioissa. Onneksi sooloseksiä voi harrastaa ilman riskiä toisen satuttamisesta. Tässäkin olen pikkuhiljaa opettelemassa pois sooloseksiin liittyvästä häpeästä. Voisinkin tehdä samalla tunnustuksen, että hankin itselleni masturbaattorin, jonka myötä sooloseksistä on tullut huomattavasti nautinnollisempaa.
On ollut ihaa sallia itselleen erilaiset nautintokokemukset, jotka ovat olleet henkisen egotrippivaiheen takia pannassa. Toivonkin tämän kirjoitukseni luovan enemmän sallivan ilmapiirin, jossa sallitaan kaikenlaiset kokemukset ja elämisen tavat. Kunhan ne ovat sellaisia, etteivät ne aiheuta tahallista kärsimystä kanssaeläjille vaan päinvastoin luovat iloa ja onnellisuutta myös muille olennoille.