Haluan olla epänormaali

Viime Helsinkireissulla tuli käytyä muutamia kertoja Ruttopuistossa. Ruttopuisto tuo mieleen minun ja Heidin (edellinen kumppani) ensitapaamisen. Edellinen suhteeni oli monella tapaa erityinen, mikä varmasti vaikuttaa myös siihen, miksi uuden kumppanin löytäminen on kestänyt niin kauan. Vaikka muistelen kaiholla edellistä suhdettani, niin se ei tarkoita, että haluisin meidän palaavan yhteen. Haluaisin vain kokea niitä samoja ihania kokemuksia, mitä sain Heidin kanssa kokea. Heidi on ollut niitä harvoja ihmisiä, keiden koen oikeasti ymmärtävän minua. Heidin kanssa pystyin olemaan sellainen ihminen, millainen haluaisin olla myös muiden seurassa. Heidi loi minuun rohkeutta tehdä suuria muutoksia elämääni ja heittäytymään pois totutuista rooleista.

Viime aikoina olen pohtinut paljon, miksi minulle on niin vaikeaa ihmissuhteiden ylläpitäminen ja uusien läheisten ihmissuhteiden luominen. Olen myös tutustunut joihinkin psyykkisiin diagnooseihin ja neuroepätyyllisyyksiin. Olen huomannut, että estyneen persoonallisuushäiriön diagnoosikuvaus osuu suurilta osin omiin kokemuksiini.  Kokeilin myös autismintestiä, jossa arvoni oli autismin rajalla. Autismin maskaamiseen (piilottelu) liittyvästä testistä (neuromoninaiset.fi) sain hyvin korkeat pisteet, jotka olivat selkeästi jopa autististen ihmisten keskiarvoa korkeampia. Lapsuudessani minulle tehtiin paljon erilaisia kognitiivisia testejä, koska mulla on synnynnäinen selkäydinvamma. Minulla ei kuitenkaan ole todettu mitään neuroepätyyllisyyttä, mutta 80-luvulla tietämys ja testit neuroepätyypillisyydestä olivat varmasti melko erilaisia kuin nykypäivänä. Minua ei kuitenkaan kiinnosta saada yhtään enempää diagnooseja. Siksi en ole hakeutunut ikinä psykiatrille, minkä takia minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenterveysdiagnoosia tai neuroepätyyllisyyteen liittyvää diagnoosia. Diagnooseista on minun tapauksessa luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Minulla on myös henkisen harjoittamisen kautta tullut kriittinen suhtautuminen kaikenlaisiin pysyviin identiteetteihin ja erityisen haitallisia ovat diagnoosien kautta omaksutut identiteetit. On myös hyvin haitallista, että ihmisiä koitetaan mukauttaa johon tiettyyn "normaalin ihmisen" mukaiseen muottiin. Henkisen harjoittamisen ja tietoisuustaitojen kehittämisen myötä olen myös oppinut, että pystyn muuttamaan psyykettäni ja sitä kautta olemustani ja käyttäytymistäni. Osaltaan se on ollut myös kirous, koska olen kuvitellut henkisellä harjoittamisella pystyväni selättämään myös sosiaaliset haasteeni ja tulla jonkinlaiseksi "normaaliksi" ihmiseksi. Nyt olen kuitenkin todennut, etten edes halua olla "normaali" vaan haluan olla erilainen.

Sen sijaan, että koitan muuttaa itseäni niin olen päättänyt hakeutua sellaisiin piireihin ja ihmissuhteisiin, missä erilaisuus on normaalia. Uskon, että estyyneeseen personaallisuushäiriöön tyypilliset oireet kuten epäilyt lähes jatkuvasti arvostelun kohteena olemisesta sekä kelpaamattomuuden ja epäviehättävyyden kokemukset korjaantuvat parhaiten korjaavilla positiviisilla kokemuksilla. Yhteiskunnallisesti taas sen sijaan tärkeintä olisi, että ihmiset oppisivat ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuuksia. Pahinta on tehdä erilaisia oletuksia ihmisestä sen perusteella, että hän toimii jossain tilanteissa eri tavalla kuin itse toimii. Erityisesti sosiaalisiin tilanteisiin liittyy hyvin paljon haitallisia oletuksia. Olenkin ajatellut sellaisiin piireihin, missä on enemmän ei niin tyypillisiä ihmisiä. Siksi päätinkin osallistua elämäni ensimmäistä kertaa Ropeconiin eli roolipelitapahtumaan. Roolipelit voisivat olla mielenkiintoinen tapa kokeilla tietoista erilaisin rooleihin heittäytymistä. Toiseksi roolipelipiirit ovat varmasti erittäin hyviä piirejä tutustua muihin epänormaaleihin ihmisiin. 

Ps. Olen kirjoittamassa pidempää juttua ihmissuhdehaasteistani, mutta siinä käsittelen sen verran arkoja aiheita (kuten seksuaalisuutta ja suostumuksellisuutta), että sen työstäminen ja julkaiseminen on osoittautunut todella haastavaksi. Katsotaan, jos saisin senkin julkaistua lähiaikoina. Lisäksi osallistuin Mirja Hämäläisen tekemään haastatteluun , joka liittyy Helsingin Sanomiin tulevaan sinkkuelämän haasteisiin liittyvään juttuun.