Elämänpolun rakentaminen on elämän mittainen prosessi

Tässä vaiheessa elämää eli neljänkympin rajapyykin kohdalla yleensä kai tehdään jotain itsereflektointia ja mietitään menneitä saavutuksia ja elämän suuntaa. Olen kuitenkin tehnyt sitä jo viimeiset neljä vuotta. Vuoden 2016 lopulla koettu burnout oli tarvitsemani sysäys uudelle elämänpolulle. Sitä ennenkin aikuiselämääni mahtui tottakai myös mahtavia hetkiä, mutta myös paljon kärsimystä. 

Olen viimeiset neljä vuotta tutkinut mieltäni ja sitä kautta oivaltanut kärsimykseen aiheuttaneita tekijöitä. Täytyy kuitenkin sanoa, että mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Kaikki luomme omat merkitykset asioille. Siksi olisi väärin väittää, että olisin jotenkin todistettavasti pystynyt todentamaan kärsimykseni lähteet. Olen vain valinnut itselle sopivan teorian. Minun kohdallani se on ollut buddhalaisuuteen perustuva teoria, jossa kärsimyksen lähteenä nähdään pääasiassa tiedostamaton käyttäytyminen.

Tässä kohtaa on ehkä hyvä selventää, mitä tarkoitan tiedostamisella. Tiedostamisella tarkoitan sitä, että olen tietoinen ajatuksiini, tunteisiini, mielenmuodostumiin sekä käytökseeni vaikuttavista tekijöistä ja pystyn tarkkailemaan omaa mieltäni ikään kuin tarkkailijana. Näin ollen pystyn myös säätelemään erilaisista ulkopuolisista ärsykkeistä aiheutuvia reaktioita. Tottakai kaikilla on jonkin verran tällaisia kykyjä, koska muutenhan me olisimme jatkuvasti toistemme kimpussa. Tiedostamisen asteissa on kuitenkin hyvin paljon eroja. Usein elämänvalinnat tehdään ainakin osittain tiedostamattomasti biologisten ja sosiokulttuuristen tekijöiden ohjaamana. Ne johtavat usein suoritus- ja saavutuskeskeiseen elämänpolkuun, joka taas johtaa hyvin herkästi loppuunpalamiseen. Olen itsekin tehnyt aikaisemmat elämänvalintani tiedostamattomasti ennen loppuunpalamistani, joka sysäsi minut tietoiselle elämänpolulle. 

Tietoinen elämänpolku vaatii jatkuvaa mielen harjoittamista ja reflektointia

Uutta tietoista elämänpolkua on nyt rämmitty neljä vuotta ja polku ei todellakaan ole ollut helppo. Alussa olin hieman naivin optimistinen omista henkisistä kyvyistäni ja kuvittelin, että pystyisin vain ratsastamaan tietoisuuden aallolla loputtomiin tekemättä mitään. Alussa se onnistuikin jonkin aikaa kunnes käytökseni alkoi palautua entistä enemmän vanhoihin uomiin. Viimeisten kahden vuoden aikana olen kuitenkin saanut mieleni ja käyttäytymiseni paremmin hallintaan ja kiitos siitä kuuluu päivittäiselle mielenharjoittamiselle.

 Olen myös viimeiset pari vuotta yrittänyt löytää elämälleni uutta suuntaa. Tähän ehkä eniten on vaikuttanut se, että minulla on edelleen hyvin paljon haasteita kokea elämääni merkitykselliseksi. Olenkin saanut joiltakin läheisiltäni kommentteja, että minun pitää vaan tietää mitä minä haluan. Viime retriitissä pohdin tätä asiaa ja päädyin näihin neljään kysymykseen. Ensimmäinen kysymys on : haluanko olla minä? (toisin sanoen haluanko samaistua minuuteeni). Toinen kysymys on : jos haluan olla minä, kuka on se minä joka haluaa? Kolmas kysymys on: haluanko haluta sitä mitä haluan? Neljäs kysymys on: mistä tiedän, että se minä joka haluaa, ei johda minua samanlaiselle kärsimyksen polulle kuin se jonka jo kerran kuljin? Tästä ehkä huomaa, että asia on tietoisesti pohdittuna hieman monimutkaisempi kuin vain se, että seuraa omia halujaan.

Omat merkityksettömyyden haasteeni johtuvat enemmänkin minun tarkastelutavassani. Tarkastelen asioita isoina kokonaisuuksina, jolloin helposti oma tekeminen näyttäytyy täysin merkityksettömänä. Tarpeeksi isoilla linsseillä kaiken saa näyttäytymään merkityksettömältä. Meidän planeettammekin näyttäytyy universumissa ajelehtivalta hiekanmurulta, jos sitä tarkastelee tarpeeksi isolla linssillä. Siksi on hyvä pohtia, mikä sitten on merkityksellistä.

Itselle ainakin merkityksellisyys tulee omista kokemuksista. Jokaisen henkilökohtaiset kokemukset ovat itselleen merkityksellisiä. Eikä kokemuksellisuus rajoitu vain ihmisiin vaan myös useat eläinlajit ovat kokemuksellisia olentoja. Siksi olenkin valinnut elämänsuunnakseni buddhalaisuudesta nousevat päämäärät kaikkien elävien olentojen negatiivisten kokemusten (kuten kärsimyksen) vähentämiseen ja positiivisten kokemusten (kuten onnellisuus) lisäämiseen.

Elämänpolkuni määräytyy valitsemani yhteiskunnallisen roolini mukaan

Kaikkien ei tietenkaan ole mielekästä pohtia asiaa näin syvällisesti, mutta tässä ehkä tulee juuri kysymykseen se, miten näkee oman roolinsa yhteiskunnassa. Tiedostan senkin, että olen ottanut epärealistisen roolin yhteiskunnallisen muutoksen ajamisessa. Yhden ihmisen vaikutus on usein kuitenkin hyvin pieni. On tottakai myös poikkeuksia kuten minun henkinen opettajani Thich Nhat Hanh tai Greta Thunberg.

 Thunbergia ja Hanhia yhdistää kumpaakin se, etteivät he mitenkään pyrkineet vaikuttajiksi vaan he tekivät vain itselleen merkityksellisiä asioita ja sitä kautta nousivat vaikuttajiksi. Itse sorrun usein siihen, että haaveilen vaikuttajaksi nousemisesta. Se taas johtaa helposti katkeroitumiseen, kun omat vaikuttamisyritykset eivät ota hirveästi tuulta alleen. Siksi olen päättänytkin, etten tavoittele vaikuttajaksi vaan uudenlaisten elämäntapojen pioneeriksi. Nimittäin, jos osa ihmisistä on valmiita kokeilemaan uudenlaisia elämäntapoja ja -polkuja, niin ehkä niistä kumminkin voi nousta ainakin jotain uutta myös valtavirtaiseen elämänpolkuun.

Nykyinen tapamme elää on tuonut paljon hyvääkin kuten Suomen hyvinvointivaltion ja minäkin olen normatiivisen elämänmallin tuotos. Silti normatiivinen elämänmalli oli oman aikansa tuotos, joka sopi ehkä aikaisempaan vanhaan vähemmän globaaliin maailmaan. Nykyisessä globaalissa maailmassa se kuitenkin johtaa ekologiseen ja sosiaaliseen katastrofiin, joka hyvin todennäköisesti johtaa lopulta koko sivilisaation tuhoutumiseen. Siksi tarvitaan myös uudenlaisen elämänmallin pioneereja, mutta tarvitaan myös niitä jotka pitävät nykyistä systeemiä toiminnassa ja niitä, ketkä yrittävät muuttaa nykyisen systeemin kurssia systeemin sisältä.

Itselle kaikista haastavinta tässä on, että vanha elämänpolkuni oli rakentunut täysin yhteiskuntanormin mukaisesti ja tiedostomattomasti luulin haluavani sitä. Loppuunpalamiskokemukseni kuitenkin herätti minut siitä harhaluulosta, mutta siitä irtautuminen ei ole helppoa. Onneksi nyt on kuitenkin suunta ja työkalut selvillä, koska olen löytänyt buddhalaisuudesta uuden suunnan ja työkaluja uuden elämänpolun rakentamiseen. Olen myös ollut hieman liian ehdoton siinä, etten halua mitään osia normatiivisesta elämänmallista. Järkevämpää on kuitenkin säilyttää ehkä joitain osia siitä, kunhan ne eivät aiheuta ristiriitaa valitsemani eettisen kehyksen kanssa. Olen myös oppinut, että elämänpolun rakentaminen on jatkuvaa työtä. Suurin haaste onkin kärsivällisyys ja epävarmuuden sietäminen. Mieleni haluaisi vain jonkun valmiin polun jota seurata. Onneksi buddhalaisuudesta on apua myös epävarmuuden sietämiseen.

Buddhalaisuuden etiikka toimii myös minulle sopivana kehyksenä polun rakentamisessa, joten polun rakentaminen on huomattavasti helpompaa. En tiedä, mihin polkuni johtaa, mutta tästä lähtien haluan kulkea sitä tanssien, enkä marttyyrinä hampaat irvessä laahustaen. Onneksi minulla on myös ihania kanssakulkijoita tällä matkalla. Kiitos kaikille kanssakulkijoille tähänastisesta matkasta.

Rakkain terveisin,
Keskenkasvuinen toisinelävä rämpijä

Ps. Syntymäpäivätoiveeni haluan osoittaa eniten tukea tarvitseville. Voit osallistua syntymäpäiväkeräykseeni alla olevassa osoitteessa 7.4 asti. 
https://www.facebook.com/donate/781303899248082/781303912581414/ 

Jos haluat osallistua ilmaisille meditaatiolleni, niin kannattaa katsoa tulevien meditaatioden ajankohdat Creaturan Facebook-sivulta: 
https://www.facebook.com/creaturapower  

Kerron lisää tietoisen elämän vikkejä Youtube-videoillani: 
https://www.youtube.com/watch?v=Hefaug09H_c